No niin, koska kevätkausi lähti hyvin liikkeelle, jatketaan heti siitä mihin viimeksi jäätiin. Osan 11 periaatteet, ja osien 12-13 esimerkkiharjoitus soveltuvat pienin muutoksin lähes kaikenikäisille... Joten rohkaiskaa tuttuja valmentajia käyttämään muutama minuuttia hyvään tarkoitukseen. Vaikka kaikesta ei olisikaan samaa mieltä, jokunen uusi idea tekstistä voi silti löytyä! Seuraavat harjoitteet ja paljon muuta löytyy myös tutusta kirjasta Coaching Volleyball: Building a Winning Team (McGown, Fronske, Moser, 2000) jota vilpittömästi suosittelen kaikille valmennuksesta kiinnostuneille. Suhteellisen helppoa englantia, löytyy monesta online-kirjakaupasta, ja on joka sentin väärti.

AIEMMAT OSAT BLOGISTA LÖYDÄT TÄSTÄ 

Tässä siis uudestaan aikataulu esimerkkiharjoitukseen... Käymme siitä nyt läpi tummennetun osan:

1. n. 20 min ennen harjoitusta: verryttely, niveljumppa

2. n. 0- 5min – Alkupalaveri

3. n. 5-15 min  -Alkupelit

4. n. 15-20 min -Tekniikoiden läpi käynti

5. n. 20-30 min -Iskurullaus

6. n. 30- 45min  -Takakentän peli

7. n. 45min- 1h 45 min -Kuusikkoharjoitus

8. n. 1h 45 min- 2h - Syöttö ja vastaanotto

9. Loppupalaveri

+10. Palautteesta ja suunnittelusta

Käymme jokaisen kohdan läpi yksitellen, ja mukana on esimerkkejä joistakin tehokkaista harjoitteista (eli peleistä.) Kyseinen harjoitusformaatti on siis mukailtu blogissa esitettyjen faktojen pohjalta. Monet maailman huippujoukkueista harjoittelevat myös hyvin samantyylisesti, joskin aikaa ja valmentajia heillä on usein käytössään enemmän. Suomesta tiedän ainakin kaksi miesten joukkuetta, jotka järjestelmällisesti harjoittelevat tämäntyylisesti.. Kumpikin sattumoisin pitää majaa Oulussa, ja pärjää vähintäänkin kohtalaisesti.

1. Alkuverryttely.

Käytämme alkuverryttelyyn ja venyttelyyn usein hirveästi aikaa. Vaikka lämmittely onkin tärkeämpi loukkaantumisten ehkäisijä, kuin esimerkiksi venyttely ennen harjoitusta, ei siihen  kannata  käyttää yhtään enempää lajiaikaa kuin on tarpeen. Myös pallon kanssa on nimittäin helppo lämmitellä, ja samalla päästään kehittymään itse lajissa. Tässä helppoa tapa maksimoida lajiaika:

Pyydä pelaajia tulemaan salille 20min ennen kuin oma vuoro alkaa. Jos tämä on mahdollista, tee jokin helppo, kentän ulkopuolella suoritettava rutiini, jonka kaikki pelaajat tekevät ennen jokaista harjoitusta: Esimerkiksi 50 vatsaa, 50 selkää, 20 punnerrusta, nivelten lämmittelyliikkeitä, lyhyitä, aktiivisia venytyksiä. Joukkue säästää näin peräti 20min aikaa itse pallon kanssa tekemiseen, mikä koko kauden mittakaavassa on varsin pitkä aika: Jos joukkue harjoittelee 3 kertaa viikossa, aikaa pelata lentopalloa säästyy kauden mittaan jo 32h! Tämän lisäksi tärkeää on myös se, että pidät huolen aikataulusta: Jos on sovittu, että hallille tullaan 20 min ennen kuin kello on pykälässä, se myös tarkoittaa sitä (joukkueen pelisääntöihin palataan myöhemmin.) Ymmärrän monien pelaajien pääsevän työ/opiskeluesteiden takia joskus huonosti harjoituksiin, mutta idea on esteidenkin kanssa ihan sama... Joskus on tehtävä myönnytyksiä, mutta osaava valmentaja löytää kyllä joukkueelleen sopivan konseptin.

2. Alkupalaveri

Tämä on hyvä tehdä alkujumpan jälkeen, ennen hien ottamista. Pelasipa joukkueesi f-junioreissa, tai SM-liigassa, harjoitus tulisi aloittaa aina lyhyellä palaverilla. Sen ei tarvitse olla pidempi kuin minuutti tai kaksi, sillä pääasia on, että kaikki pelaajat ovat henkisesti läsnä ja irroittautuvat ympäröivästä maailmasta tullessaan harjoitukseen. Valmentaja voi esimerkiksi kertoa mitä tänään tehdään (teema?), kysyä onko kukaan loukkaantunut, tai kertoa käytännön järjestelyistä. Lyhyt, asiallinen aloitus antaa harjoituksesta ammattimaisen kuvan: Tästä hetkestä eteenpäin olemme kaikki sitoutuneet tähän harjoitukseen. Toisin sanoen olemme investoineet elämäämme tähän joukkueeseen ja käyttäydymme asiaan kuuluvalla tavalla. (kts blogi 10.)

3. Alkupelit

En tiedä, kuinka tämän voisi parhaiten ilmaista, mutta olisi aivan mahtavaa, jos voisimme oikeasti päästä eroon jalkapallosta, sählystä, ja joskus jopa pallottelusta! Tiedän, että tämä kuulostaa radikaalilta, mutta mikään edellämainituista ei loppujen lopuksi hirvittävästi kehitä lentopalloilijaa. Ihan oikeasti. On paljon parempiakin tapoja saada hyvä lämpö, ja siinä samalla vahvistaa lentopallon vaatimia taitoja.

Alkupelien tärkein tehtävä on tämä: Valmistaa pelaajat tuleviin fyysisiin suorituksiin siten, että kukaan ei loukkaa itseään. Jos voimme samalla kilpailla hieman, ja saada kosketuksia palloon, niin hieno juttu. Lisäksi mitä pelinomaisempia lämmittelyt ovat, sen parempi. Tässä vaiheessa voi, ja tulee joskus tehdä pieniä myönnytyksiä, sillä pelaajat eivät vielä ole valmiita täysiin suorituksiin.

Seuraavassa joitakin hyviä alkuverryttelytapoja. Kaikkia ei tietysti tarvitse laittaa samaan harjoitukseen, mutta tästä voi poimia mieleisensä tai soveltaa omansa:

-Pallottelu 2-3 min.

Toisin kuin usein luullaan, pelaaja voi melkein heti hallille tultuuan ottaa pallon käyttöön ja alkaa pallottelemaan vaikka nitkuttelu olisi jäänyt vähemmälläkin. Joskus on mukavaa pallotella muutama minuutti heti alkuun tietäen, että siitä ei pidemmän päälle ole muuta kuin lämmittelyhyötyä. Allekirjoittanutkin pitää pallottelusta kovasti, ja joskus lyhyt irrottelu voi olla paikallaan... Mutta HUOM. Älä koskaan vedä höykkyytys pallotteluja heti alkuun. Väsyminen tunnetusti vähentää oppimista.

-Perhonen

Suurimmalle osalle tuttu harjoite. Jaetaan pelaajat molemmin puolin verkkoa ja kentänkin voi jakaa kahtia pitkittäissuunnassa. Syöttäjä, vastaanottaja, passari, ja kevyellä hypyllä vastaanottaja toimittaa pallon verkon yli. Mennään pallon perässä. Kumpikin kentän puolisko voi olla oma joukkueensa. Lasketaan onnistuneiden nostojen määrä, esim. ensin 30 nappinostoa saanut puoli voittaa, hävinnyt tekee 10 vatsaa. Voidaan myös laskea onnistuneiden hyökkäysten tai passien määrää, mutta ennen kaikkea on tärkeää, että kaikki tekevät. Valmentajan mielikuvitus tekee perhosesta monipuolisen, mutta on hyvä pitää mielessä, että yksinkertaiset treenit ovat usein parhaita...

-Lohkot

Jaetaan kenttä pituussuunnassa kolmeen osaan. Jokaiseen kolmeen osaan 1 kpl 4 pelaajan ryhmiä, 2  pelaajaa verkon kummallekin puolen. Passataan kolmeen metriin, josta pelaaja lyö kevyellä hypyllä ja lyönnillä pallon verkon yli. Passaaja ja hyökkääjä vaihtavat paikkaa, verkon samalla puolella, eivätkä mene verkon ali. Sama toistuu toisella puolen verkkoa, jossa kaksi pelaajaa passaa ja hyökkää vuorotellen. Lasketaan pallon tekemät verkon ylitykset: Ensimmäisenä  30 (tai 10 tai 20, pelaajien tasosta riippuen) peräkkäistä ylitystä saanut ryhmä voittaa. Muut tekevät 10 vatsaa tai vastaavan panoksen. Jos palloa putoaa, ryhmä palaa nollille. Joka pallon perään tulee yrittää, mutta koska pelaajia on vierekkäin monta, maltti on tarpeen... Emme tietenkään halua juosta toisia päin.

Kun tavoite (esim. 30) on ylittynyt ja pallo pysyy ilmassa, voi lisätä voimaa vähitellen. Koko ajan on hyvä pyrkiä teknisesti hyviin suorituksiin. Tämä on hyvä harjoite siksikin, että perhosen tapaan jokainen pelaaja joutuu puolustamaan helpon pallon ylös ja heittämään passin suoraan pystyyn.  Edellämainitut ovat aliarvostettuja, mutta tärkeitä taitoja, ja juuri nämä ns helpot suortitukset usein tekevät eron voiton ja tappion välillä! Joukkueella voi myös olla seuraava panos: Jos kaikki 3 ryhmää saavat ensimmäisellä yrittämällä 30, valmentaja tekee vatsat. Toimii hyvin 4-12 pelaajalla, ryhmä kokoja soveltaen.

-2 vs 2 paratiisi

Pelaajat jaetaan vapaasti 2 hengen joukkueisiin. Yksi joukkue aloittaa paratiisin puolella, ja toinen syöttää, muut odottavat. Jalat maassa syöttö, ja pelataan kahdella kosketuksella pallo loppuun. Valmentaja voi päättää kosketusten laadusta, mutta seuraava on yleinen: toisen tulee olla hihalyönti ja toisen iskulyönti- ensin vaikka jalat maassa tai kevyesti. Hävinnyt joukkue juoksee ja noutaa pallon ja menee jonon viimeiseksi. Pyörivät pallot ovat aina vaarallisia ja ne tulee aina kerätä heti pois jaloista!

Voittaja jatkaa paratiisi puolella, ja kun joku joukkue on saanut 3 voittoa peräkkäin, saavat he ison pisteen. Koska kosketuksia on vain kaksi, peli etenee nopeasti ja pelaajat kiertävät. Lopussa lasketaan pisteet, panoksena vaikka vatsoja tai selkiä. Jos pelaajia on pariton määrä, joukkueet vain vaihtuvat vähitellen. Ai niin, ja jokaisen pallon perään on AINA yritettävä, vaikka täysillä ei vielä pystyisikään liikkumaan... Jos yksi jättää menemättä, joukkue menettää kaikki pisteet.

4. Tekniikat

Kun pelit on pelattu, moni valmentaja antaa pelaajilleen muutaman minuutin venyttely aikaa, juomatauon, ja käy läpi jonkin teknisen suorituksen. Erityisen hyviä ovat liikkuminen pois verkolta ja iskulyöntiponnistus, tai torjunta-askeleiden harjoitteleminen. Kestää vain pari minuuttia ja pelaajat saavat muutaman täyden ponnistuksen ennen seuraavaa harjoitetta. Valmentaja valvoo teknisiä suorituksia, ja mieluusti laittaa muut pelaajat seuraamaan niitä myös.

5. Iskurullaus

-Iskurullaus syötöstä

Toisin kuin ennen otteluja, iskurullaus tulisi suorittaa tavalla, jolla se tapahtuu pelissäkin. Ei siis niin kuin ennen pelejä, jossa pelaaja itse heittää pallon passarille. Pallohan tulee sinulle AINA ensin verkon yli, etkä koskaan heitä sitä passarille. Tässä helppo esimerkki pelinomaisesta iskurullauksesta, jota voi käyttää lukuisiin tarkoituksiin.

Toinen passari ja yksi yleispelaaja syöttävät jalat maasta helppoa kierresyöttöä tai leijaa. Kaikki muut pelaajat ovat vastapuolella. Libero ja kaksi muuta vastaanottajaa nostavat, toinen passari passaa, kaikki lyövät. Siis vuorollaan yksi keskihyökkäjä, yksi 6-paikan hyökkäjä, yksi 4-paikan hyökkäjä (vastaanottajat lyövät siis itse 4-p ja 6-p) sekä yksi 2-paikan hyökkääjä. Hyökännyt pelaaja kiertää ulos kentältä jonon pelipaikkansa jonon perälle. Ja hyökätä saa mihin tahansa, mutta suotavaa on aina lyödä ylhäältä ja takakentälle.

Harjoite on erinomainen tilaisuus hioa passitempoja, puhua vastaanotossa välit ja huutaa passeja passarilta. Tätä voi muunnella monella tapaa, mutta tässä on hyvä peruspaketti: Passarit vaihtavat 3-4 minuutin välein, ja hyökkääjät yrittävät saada esimerkiksi 20 palloa tapettua peräkkäin (kenttä on tyhjä, joten tämän ei pitäisi olla ongelma.) Koska mieluusti hyökkäämme aina kuin mahdollista torjuntaa vastaan, voi torjujat lisätä, kun kumpikin passari on passannut 4 minuuttia. Kaiken kaikkiaan tämä harjoite ei kuitenkaan ole illan tärkein, joten 8-12 minuuttia on maksimi. Jokainen valmentaja voi lisätä omia ideoitaan treeniin, kunhan se pysyy pelinomaisena (syöttö-nosto-passi-hyökkäys.) Jos joukkue ei saa 20 peräkkäin, kaikille 20 vatsaa. Jos joku ei yritä toimittaa palloa verkon yli vaikeasta paikasta on siihen heti puututtava. Vaikka siis et voisikaan tappaa palloa, on se aina toimitettava yli (vaikka saldo meneekin nollille), sillä ethän pelissäkään jätä palloa kesken!

-Viistorullaus

Passarit (tai 2 muuta) passaavat 2/3-paikalta molemmin puolin. Liberot (tai 2 muuta pelaajaa) puolustaa 5-paikalla molemmin puolin. Muut pelaajat jonoissa 4-paikkojen takana, ja kevyitä lämmittely lyöntejä viistoon. Ensin puolustaa vain libero, ja muutaman minuutin jälkeen sekä 4-p että 5-p, ja kun vähitellen tulee lämmin, saa lyödä kovempaa. Tärkeää aloittaa rauhassa. Pelaaja lyö pallon ja juoksee toisen puolen jonon hännille/ hakee karanneen pallon koriin. Voi kiertää joka lyönnin jälkeen, tai kun palloralli päättyy. Hyvä vaihtoehto perinteiselle näytöspallojen lyömiselle.

Tärkeitä huomiota alkuverryttely peleistä, ja vähän muustakin:

Valmentajan täytyy keskeyttää harjoitus heti, jos pelaajat yrittävät urheilla itsensä hengiltä. Tarkoittaa ensisijaisesti kahta asiaa: 1. Pelaajat eivät saa kylminä lyödä tai hypätä täysillä (ongelma ennemminkin nuorilla kuin vanhoilla pelaajilla) 2. Pelaajat eivät saa väsyttää itseään heti alussa liikaa. Tästäkin syystä mm. jalkapallo on huono lämmittely (loukkaantumisriskin ja 100% pelinomaisuuden puutteen lisäksi), sillä siinä moni pelaaja juoksee itsensä piippuun jo muutamassa minuutissa.

Entäpä jo mainostettu, jokaisen pallon perään yrittäminen?

USA Volleyballn John Kessel on tätä mieltä yrittämisestä:

”Harjoituksen kaksi tärkeintä sääntöä kuuluvat näin:

1.               Mene joka pallon perään 2. Jos pallo on kaukana, muista sääntö numero 1.”

”Vaikka et voi kontrolloida kuka voittaa ja kuka häviää, voit silti yrittää kovemmin muut.”

”Jos lahjakas ei yritä, yrittävä voittaa lahjakkaan.”

Vaikka jokaikinen lentopalloilija on varmaan yhtämieltä hyvästä asenteesta, tämä toteutuu aniharvan joukkueen harjoituksissa. Juuri mikään ei raivostuta allekirjoittanutta niin paljon, kuin lattiaan putoava pallo, jonka perään kukaan ei yritä. Etenkin lämmittelyssä on toisarvoista, saadaanko joka pallo ylös, sillä emme ole vielä täysin lämpimiä... Ja hävitäänhän joka pelissäkin roppakaupalla palloralleja. Kaikkia palloja et voita ikinä, mutta koskaan ei saa olla yrittämättä.

Siksi jokaisen harjoitteen (lämmitelyidenkin) perusluonteeseen tulisikin kuulua tämä sääntö: Pelaaja, joka ei mene pallon perään (ellei se vaarantaisi terveyttä) menettää kaikki pisteensä. Tämän pelaajan joukkue menettää kaikki pisteensä. Ja voitte arvata, että kun pisteet lasketaan, tämä saa kaverit liikkeelle, ja muutkin pelaajat pitämään huolen siitä, että yritys pysyy hyvänä.

Lisäksi tuo maininta pallojen keräämisestä on tärkeä. Ei ole mitään järkeä riskeerata kenenkään terveyttä noin pienen ja typerän asian takia. Lisäksi huilissa olevilla tulee mukavasti hommaa. Periaatteessa harjoitus kuin harjoitus voi toimia vain 2-3 pallolla. Usein on yksi pallo pelissä, ja toinen pallo, jonka valmentaja heittää peliin.

Olemme nyt päässeet lämmittelyosuuden loppuun, ja seuraavaksi ovat vuorossa pääharjoitteet. Jutun pituuden vuoksi jatkamme ensi viikolla harjoituksen loppuosan kanssa... Jos edellä mainitut harjoitteet eivät jostain syystä miellytä, tai niiden toteutuksesta on kysymyksiä, laittakaan ihmeessä sähköpostia tulemaan. Haluan aina kuulla kehitysehdotuksia jo mainittuihin treeneihin, kuin myös muita lämmittelytapoja. Ottakaa siis rohkeasti yhteyttä.

Tähän loppuun vielä linkki Dr. Carl McGownin pelaamista käsittelevään artikkeliin, joka toimii hyvänä introna myös ensi viikon blogiin.

http://www.goldmedalsquared.com/resources_articlesreader.asp?article=2

Halukkaita lukijoita toivottavasti löytyy monta, sillä kyseessä on tiivis juttu, eikä vie 5 minuuttia pidempää.  Tämänkin blogin harjoitteet ovat niin lähellä lentopalloa kuin mahdollista, ja koko ensi viikko onkin yhtä pelaamista. Tässä kaksi lainausta em. tekstistä, tällä kertaa lontooksi:

”One of the truly great puzzles of my coaching life is this: Why don't more coaches believe that their athletes can learn to play by playing? ”

”If we decide that we are going to have our kids learn to play volleyball by playing volleyball, our coaching life changes. It probably changes dramatically.”

Aloha,

Lauri H.

Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen